Vain muutama kuukausi ennätti vierähtää lohien kutupuuhista, kun jo kiilusilmäisimmät jäsenet kokoontuivat kerhohuoneelle miettimään keinoja tulevan lohikesän vääntöihin.
Tuloksekas lohireissu vaatii aina sekä pyytäjän että yhteistyöhaluisen kalan – jälkimmäiselle ei edelleenkään ole keksitty takuita joten keskityimme omien valmiuksiemme hiomiseen.
Listasin omia näkemyksiäni seikoista, jotka saattavat parantaa todennäköisyyttä saada graavikalaa näkkärin päälle:
Mitä parempi heittotaito ja tekniikka, sitä useammalle lohelle voit tyrkyttää pyytöjäsi haluamallasi tavalla. Harjoittelu suositeltavaa, kerholta löytää päteviä opettajia, yhden tunnistaa punaisesta parrasta.
Välineisiin panostaminen on järkevää toimintaa, runsas valikoima siimoja on ehkä oleellisinta. Intteri on oma suosikkini. Keloista kannatan suuripuolaisia malleja, ampumapäitä käytettäessä etu korostuu. Myös kalastustekniikan hallinta on helpompaa kunnollisin varustein.
Parasta oppia saat kun kuuntelet kokeneempien oppeja, uudessa paikassa säästyy paljolta pään hakkaamiselta seinään ja usko omaan kalastukseen pysyy korkeammalla. Mikäli tärpit tuntuvan kerääntyvän samalle kaverille, kannattaa yrittää toimia samoin – huomattavasti tehokkaampaa kuin se klassinen ”mihin otti”? Opettele kalapaikkasi huolellisesti. Vedenkorkeuden mukana vaihtuvat myös ottipaikat, joten olet tietävinäsi oikeat eväät saapuessasi poolille pirteän kesäsateen jäljiltä. Paikallistuntemus auttaa motivaation säilyttämisessä ja korostuu entisestään kauden lähestyessä loppuaan ja asentokalojen muodostaessa todennäköisimmän saaliin.
Lopuksi se tärkein. Mitä kauemmin liotat matoa lohijoessa, sitä todennäköisemmin se päätyy ottihaluisen kalan näkösälle. Kalastusajan lisääminen parantaa mahdollisuuksia olla pelipaikalla nousulohiparven pyyhältäessä ohitse, ottiajat eivät noudata mitään varmaa kaavaa. Majoittuminen vuotavaan telttaan vähentää mielenkiintoa nukkumiseen, jos siis valvot niin samallahan sitä voi vaikka kalastaa!