Hallituksen perhot: Pahnan pohjimmainen

Esittelen tämän perhon lähinnä yleisön pyynnöstä. Jokaiseen perhoon liittyy oma tarinansa, niin myös tähän.

Valitettavasti en tarkalleen muista koska Pohjimmainen syntyi, mutta se on kuitenkin ns. kultakauden tuotoksiani 80-luvulta, jolloin vielä oli runsaasti aikaa ja perhoja syntyi paljon. Kerhon Pistojoen reissulla 90-luvun taitteessa Keskisen Antti sai neljänkilon järvilohen hieman vastaavalla perholla, jonka sittemmin esiteltiin UK- tai PK-lehdessä Punakoneena. Antin perhon punamusta kokonaisuus muistutti melkoisesti rasiani nurkassa lymyillyttä perhoani, joten siihen kiinnittyi positiivisia odotuksia.

Itse olen kalastanut rippikouluikäisellä perhollani vain kerran. Kauan tämä uniikkikappale sai rauhassa levätä täpötäydessä rasiassa. Siiman päähän se pääsi vasta kerhon viimesyksyisellä Langinkosken reissulla ja silloinkin vähän sattumalta. Olin edellisellä laskulla saanut yläpoolin alamutkasta tartutettua lohen, mutta se irtosi nopeasti. Pienen kaksihaaraisen perhon toinen koukku oli poikki. Seuraavaa laskua varten piti vaihtaa ehjä perho. Jaakko-poikani sai jälleen osallistua kalastukseen valitsemalla sopiva perho. Ainoana ohjeenani oli, että seuraava perho voisi ehkä olla saman tyyppinen pienehkö perho. Asiantunteva valinta päätyi vääjäämättömästi tähän varsin vaatimattoman näköiseen pahnan pohjimmaiseen perhoon. Seuraavalla laskulla samassa mutkassa tapahtui. Parin heiton ja parin hermostuneen möyräisyn jälkeen reilu 2,5 -kiloinen lohi vihdoin tarttui ja pysyi tällä kertaa…

Pohjimmainen

Koukku: Partridge single salmon lw 6 tai 4
Sidontalanka: Ruskea
Pyrstö: 6 kultafasaanin tippet-siikasta
Kierre: Ohut litteä kuparitinseli
Runkohäkilä: Lyhyt harmaa kukko puolen rungon matkalle
Runko: Musta silkki
Kurkkuhäkilä: Haalean punaiseksi värjätty tavi
Siipi: Punaiseksi värjätty talviorava (melko pitkä ja ohut)
Pää: Ruskea sidontalanka

Miksi kala sitten kiinnostui juuri tästä perhosta? Mahdollisia syitä lienee ainakin kolme.

1) Intermediate-siima

  • Oikea kalastusnopeus ja ?syvyys.

2) Kiinteä solmu ja suhteellisen vahva peruke

  • Perhon kokoon nähden vahva (0,40 mm) peruke ja kiinteä Tenon solmu uittavat perhoa virrasta poikkeavasti. Perholla on siis ”oma tahto”, joka ärsyttää kala.

3) Perhon kokoluokka, intensiteetti (materiaalikylläisyys) ja värimaailma olivat kohdallaan.

  • Ilmeisesti perhonvalinta oli pääpiirteiltään kohdallaan, koska edellinenkin otti oli tapahtunut punamustaan pikkuperhoon (nro 8 pronssinen 2-haaara). Ehkä niukalla sidonnalla voi hieman kompensoida suurempaa koukkukokoa.

Nyt kun on omakohtaista näyttöä perhon toimivuudesta, niin voinen luvata, että Pohjimmainen tulee löytymään perhorasiastani jatkossakin.