Laskuvarjohäkiläisen Goddard Caddiksen tarina kohdallani alkoi 90-luvun alussa, jolloin eräänä elokuun iltana tutuistuin ensimmäisiä kertoja koskikalastukseen Herraskoskella. Vesiperhoset parveilivat koskella varsin runsaina ja joki tuntui olevan täynnä niiden perässä hyppiviä pienehköjä taimenia, jotka kuitenkin järjestelmällisesti välttelivät pyydyksiäni.
Samaan aikaan joella kalasteli myös Nyblomin Janne isänsä kanssa ja harmikseni huomasin heidän koukuttavan kaloja tämän tästä. Janne ilmeisesti huomasi vähemmän menestyksekkäät yritykseni ja illan tummetessa neuvoi kokeilemaan laskuvarjohäkiläistä peurankarvarunkoista pintaperhoa. Sellaisella sitten sainkin lopulta koukutettua pari hieman alamittaista taimenta ja uusi (=ensimmäinen) luottoperho oli löytynyt. Siitä asti Laskuvarjohäkiläinen Goddard Caddis on ollut ylivoimaisesti tehokkain pintaperhoni kalapaikasta ja -lajista riippumatta. Luottamus on ehkäpä liiankin vahva, joka näkyy siinä että muiden mallien kokeilut ja kulloinkin esiintyvien hyönteisten jäljittely ovat jääneet liian vähälle.
Käyttämäni versio Goddardista eroaa Nyblomin ?Caddiksestä? lähinnä kosmeettisesti; häkilän väri on vaihtunut grizzlyyn ja eturuumiseen minulla on tapana dupata jäniksenkarvaa lisämausteeksi. Olennaista sidonnassa ei mielestäni olekaan häkilän värisävy, vaan koko perhon yleinen muoto ja olemus. Rungosta ei kannata sitoa tiukkaa ja paksua kuten usein etenkin ulkomaalaisissa lehdissä tapaa nähdä, vaan ennemminkin harvahko ja kohtalaisen hoikka. Tarkoituksena kun on jäljitellä vesiperhosta (sekä koskikorentoja…), eikä ruokintaraetta!
Koukku: #12 Tiemco 5212
Runko: vaaleanharmaa peurankarva
Laskuvarjohäkilä: grizzly kukko
Eturuumis: jäniksen naamaa dupattuna