Jukka Levänen Äänekoskelta kävi kerhoillassa 4.3. kertomassa perhokalastuksesta järvellä. Jukka on mm. edustanut Suomea kaksissa perhokalastuksen MM-kisoissa, osallistunut kaikkiin SM-kisoihin ollen viisi kertaa viiden parhaan joukossa, joista kaksi pronssia. Jukka sai herätyksen perhokalastukseen parikymmentä vuotta sitten Kymönkoskelta koneongen petettyä, jonka jälkeen hän on pysynyt uskollisena perho-kalastukselle lempipaikkoinaan Koirajärven ohella Huopana, Keihäri, Kuusinki, Me-rikarvia ja Saarijärven reitti. Jukka on myös perustanut Ääneseudun Perhokalastajat ry:n ja toiminut aloituskauden sen puheenjohtajana, nykyisin seuran toiminnanohjaaja. Tässä hänen ajatuksiaan järvikalastuksesta.
Tuntematon järvi – miten aloitan
Aloittaessaan perhokalastusta tuntemattomalla järvellä on ensin syytä selvittää järven kalasto. Todennäköisimmin tulet kohtaamaan, jos onni on myötä ja taidot riittävät, siian, kirjolohen, taimenen tai harjuksen. Etukäteen on syytä ottaa selvää myös jär-veen tuoduista istukkaista, mitä kalaa ja milloin on tuotu. Itse Jukka aloittaa kalastuk-sen vasta, kun istukkaat ovat jo kotiutuneet järveen ja aloittaneet syömään luonnonra-vintoa.
Järvellä on hyvä viettää aikaa soudellen jo ennen kalastuksen aloittamista ja tehdä ha-vaintoja päivänkorentojen, vesiperhosten, vesimittarien ym. liikehdinnästä. Myös lumpeenlehtien alapinnoilta löytää usein ?elämää?, mm. kirkkaan vihreitä toukkia, joiden jäljitelmistä on tullut Jukan perusperhoja. Tutki myös maalta, sillä mitä löytyy rantapuskista, sitä on myös vedessä, mm. muurahaisia. Männyn oksista tipahtelee ve-teen vihreitä toukkia (mäntypistiäisiä?), joka kelpaavat kalalle hyvin. Ja jos onnistut saamaan kalan, niin avaa maha. Sieltä voi löytyä lutikoita, paarmoja, vesimittareita. Montakin perhoa saattaa toimia kyseisessä tilanteessa, mutta näistä voit ainakin aloit-taa.
Vene on hyvä ankkuroida penkan päälle, jolloin etupainotetulla perholla on helppo hallita penkan kalastusta antamalla perhon ensin upota ja sitten nyppimällä ylös pitkin penkan reunaa ja pilkkimällä vielä veneen vieressä muutama nyppy, jos vaikka kala olisi seurannut perhoa. Pintasiimaa käytettäessä ei laahusankkuri oikein tähän kalas-tusmenetelmään sovellu, sillä veneen liike kiristää siimaa ja häiritsee uittamista.
Syvyyskartta on välttämätön apu; 2-3 m käyrältä matalikon tai karikon ympäriltä on hyvä aloittaa. Myös pohjan laatu on syytä tarkastaa, muta vai karikko, sillä se vaikut-taa ravinnon löytymiseen. Jos ravintoa on näkyvillä, esim. maahyönteisiä lähellä ran-taviivaa, kannattaa luonnollisesti kokeilla sieltä. Kun ensimmäinen kala on saatu ja näkee mitä se on syönyt, helpottuu perhon valinta. Ja voihan sitä kokenutkin perho-mies kysellä muiden järvellä liikkuvien havaintoja ? ?millä sait ja mitä oli syönyt??. Järvellä liikkuvat kalaparvet voivat myös itse näyttäytyä. Esimerkiksi siikaparvet saat-tavat kiertää järveä leikaten aina samassa kohdassa ja jättävät jälkeensä ?vesisateen? kaltaisen jäljen. Myös veden lämpötilalla on vaikutusta siihen missä parvet pyörivät.
Kaiku on oivallinen apuväline. Se näyttää syvänteet ja sivukaiulla näkee myös kalat, jotka usein tuikki varmistaa. Kaiku ei välttämättä lisää kalojen määrää, mutta tekee homman mielenkiintoisemmaksi. Useimmiten Jukka kuitenkin aloittaa ilman apuväli-neitä järvellä soudellen näköhavaintoja tehden ja Woolly Buggeria tai Leechiä uittaen.
… ja millä kalastustekniikalla
Pääasiassa Jukka kalastaa pintasiimalla. Kirjolohelle hän tarjoaa Koirajärvellä Nalle Puhia, Caddiksia tai muita pienet vesiperhosia (16?18), myös päivänkorento (E. Vul-gata) tai muurahaisjäljitelmä toimivat. Taimenelle ruskeaa muurahaista, jossa valkois-ta kukon häkilää siipenä, koppakuoriainen on myös hyvä. Vesimittarikin kelpaa jos-kus. Ampiaista ei kannata kokeilla, sillä vaikka niitä pörisee veden pinnalla, ei niitä koskaan löydy kalan mahasta. Tuikista ei kalaa järvellä välttämättä tunnista; hyvin vaatimaton siian tuikki saattaakin olla vauras taimen.
Pintaperhoa voi kokeilla eri tekniikoilla; paikallaan pitämällä tai koko ajan kireällä sisään vetäen. Pintaperhon (esim. Coddard C.) kalastavuuden parantamiseksi voi per-hoa hieman nykäistä 5-10 sekunnin välein, jolloin pintaan jää selvä tuikkirengas. Jos kala ei ota, on syytä pitää vartin tauko ja yrittää uudelleen. Tekniikoita on syytä vaih-della samallakin perholla. Skaterillä Jukka on saanut hyviä kokemuksia pintaa pitkin kovaa vetämällä.
Pintasiimalla on hyvä uittaa myös uppoperhoja, kuten Woolly Buggeria tai Leechin kevyempiä versioita. Foam-perhon uitto kärkiuppoavalla on usein tehokasta. Kun sii-man kärki painuu alas, nousee perho ylös. Siimasta nykäistäessä saadaan perho taas syvemmälle. Perhoa ei pidä painottaa liikaa, sillä hitaasti uppoava kalastaa paremmin. Nymfi on kuitenkin saatava pohjaan, missä kalatkin useimmiten ovat. Muisti on syytä poistaa siimasta, jotta saadaan aikaan terävämpi nykäisy. Uittonopeuksien vaihtelua kannattaa kokeilla pysäytysvälejä ja upotusaikoja muuttelemalla.
?Matoperhot? Woolly Buggerit ym. juotikkaat Jukka painottaa vain edestä 3-4 lyijy-kierroksella ja sitoo niihin 4-5 cm pyrstön (marabou ja violetti flashabou), jotta saa niihin erityisesti aroille kaloille sopivan matomaisen ylös-alas -liikkeen. Heitetään kärkiuppoavalla siimalla lumpeikon reunaan, muutaman sekunnin odotus, nykäys ja taas odotus. Aloitetaan lyhyillä nypyillä ja pidennetään aina 30?50 cm:iin.
Kalastuskilpailuissa kannattaa välineitä hieman viritellä. Takaperhoksi kannattaa lait-taa kirjolohiperho ja eteen siikaperho. Vene on syytä ankkuroida lumpeikkoon, jonka reunaan kalat kiertävät. On järkevää keskittyä yhteen lahteen, jos järvi on iso. Jos pintakäyntejä on nähtävissä, aloitetaan luonnollisesti pinturilla. Kun käynnit loppuvat niin vaihdetaan pieneen uppoperhoon ja uppoavakärkiseen siimaan.
Jukan periaatteena on ollut oppia asiat kantapään kautta uusia tekniikoita kokeilemal-la, sillä uudella tekniikalla saatu kala tuottaa aina enemmän mielihyvää. Esimerkiksi vesiperhoslajeja hän ei myönnä tunnistavansa eikä kiinnitä huomiota myöskään il-manpaineeseen.
…ja millä perhoilla
Jukan mielestä samat perhot pääsääntöisesti käyvät eri järvillä, väreissä voi olla pieniä poikkeamia. Suosikkiperhoista useimmat ovat jo edellä tulleet mainituiksi; siis Nalle Puh (12, renkaita pintaan nykien), Skater (10?12), Muurahainen (14), Coddar Caddis (12), ja Flashabou-Juho (14?16 isokitainen), päivänkorentoaikaan lisäksi Black Zulu (ilman punaista pyrstöä), Leetch (pun. flashabou), vihreä riikinkukkolarva (12) ja syk-symmällä viinipunainen Buzzer (14?18, siialle pintakalvon alta).
Ja vielä yksi neuvo. Jos siiat tuppaavat karkaamaan, älä pidä vapaa pystyssä, vaan an-na kalan rauhassa imaista ja upottaa perho ja tartuta kala vasta tämän jälkeen. Myös koukulla on toki vaikutusta, käyrävartinen matalla kelluva tartuttaa paremmin kuin suora.