Puheenjohtajan blogi

27.10.2016

Jos luet tämän tekstin, on se merkki siitä, että olen vihdoin onnistunut. En ole koskaan kirjoittanut blogia ja lisännyt sitä nettiin. Olin huono kirjoittamaan päiväkirjojakin, mutta tämä nykydigiaika ylittää vielä senkin kynnyksen. Jouduin osallistumaan tähän kotisivuproblematiikkaan ihan pyytämättä, kun sivut piti saada valmiiksi. Heräsin viimeistään siinä vaiheessa siihen, mitä kaikkea sivujen uusiminen ja tavallaan uuden tekeminen vaatii. Vaikka en itse varsinaisessa sivujen muokkaamisessa olekaan ollut mukana, niin silti läheltä olen katsellut valtavaa työmäärää.

Toinen mielenkiintoinen asia, mikä uusien sivujen käyttöönottoon liittyi, oli huomata se, kuinka tärkeät nykypäivänä toimivat sivut on yhdistykselle. Varsinkin kun  järjestelmämme oli luotu vahvasti kotisivuihin nojautuen, oltiinkin yhtäkkiä tilanteessa, jossa tiedon kulku heikkeni oleellisesti. Eihän netti mikään vanha keksintö tässä muodossa ole ja ennenkin on saatu asiat tiedotettua, mutta ennen oli niin moni muukin asia eri tavalla. Ihmiset tapasivat toisiaan huomattavasti enemmän, käytiin ystävien luona kylässä ja kerhoelämä oli muutenkin vilkkaampaa. Nyt varsinkin nuorten saaminen yhteisiin tapahtumiin on todella haastavaa. Sitä vaan tarvitsee myöntyä nykyajan menoon ja keksiä toimivia ratkaisuja. ”Kyllä sitä ennenkin pärjättiin ilman sitä ja tätä” -mentaliteetilla ei  nykynuorisoa saada aktivoitua.

Yhdistystoiminta on vuosien varrella muutenkin ollut melkoisessa murroksessa. Vapaaehtoisten saaminen erilaisiin tapahtumiin ja tehtäviin on vaikeutunut, elämä on paljon kiireisempää ja yhdistystoimintaa ei katsota enää niin sydämenasiaksi. Itse olen ”entisessä elämässä” kasvanut ympäristössä, jossa tehtäville löytyy tekijät, eikä tapahtumien järjestelyihin tarvitse vapaaehtoisia hakea. Nykyajan trendinä on esimerkiksi erilaisten talkoiden pitämisen vaikeus, tämä ei siis koske vain meidän yhdistystämme. Tässä on kuitenkin eräs haaste tulevalle toiminnalle ja itse ainakin koen uusien sivujen ja sitä kautta tiedotuksen paranemisen helpottavan tätäkin työtä.

Jatkossa yritän keskittyä kertomaan menneistä ja tulevista tapahtumista sekä ideoida tulevaisuutta. Lisäksi lupaan lopettaa valittamisen, ainaskin vähentää J Hyvää loppusyksyä kaikille,

Jarmo