Kerhon perinteinen lohikurssi pidettiin Syrjäsen Laurin opastuksella Tenolla heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Kurssilaiset kokoontuivat Karikasniemeen Kalastajan Majataloon maanantaina 30.7.
Majapaikkana olin paritalon puolikas. Huoneistossa oli neljä makuuhuonetta, tupa ja sauna. Lisäksi yläkerran aulassa oli kaksi vuodesohvaa. Kymmenellä kurssilaisella oli siis hyvät tilat. Makuuhuoneissa nukkui ja sitoi perhoja kaksi ukkoa ja yläkerran aulassa loput kaksi. Osa porukasta oli saapunut paikkakunnalle jo aikaisemmin ja ehtinyt liottaa perhojaan. Leif Hakala ja Pekka Romppanen olivat kalastelleet jo viikon, Pekka Palomäki kolmisen päivä etukäteen. Jussi Liinamaa ja allekirjoittanut kalastivat harjuksia sunnuntaipäivän Matinkönkäällä. Matti Torkkeli, Juha Jokinen ehtivät myös paikalle sunnuntai-illaksi. Jari Leppänen ja Janne Aittoniemi tulivat maanantaina.
Ensimmäiseksi on todettava, että lohta oli kurssilaisille tarjolla harva se päivä. Sunnuntai-iltana paikalle saapunut porukka juhlisti kurssin alkua lohimedaljongeilla. Leif oli onkinut kalan muutamaa päivää aikaisemmin. Voiko lohikurssi paremmin alkaa? Odotukset tulevan viikon suhteen olivat illallisella korkealla. Herkullinen menu, Tenon lohi ja kuivaa italialaista valkoviiniä, vain lisäsi mielikuvia kireistä siimoista.
Maanantai oli siis kurssin virallinen avauspäivä. Kurssilaisten oli kuitenkin odotettava iltaan, jolloin maanantain rauhoitus olisi ohi. Kurssin johtaja Pekka P, piti Syrjäsen Laurin kanssa strategiapalaverin iltapäivällä. Sen jälkeen kurssilaiset koottiin Laurin kämpän eteen kuulemaan lohenkalastuksen kirjoittamattomista säännöistä ja etiketistä joella. Tärkein oli muistaa kalastusringin kiertosäännöt. Kolme askelta alavirtaan ja heitto, kolme askelta jne., paikalleen ei saa jäädä. Tuulisolmujen yms. sattuessa on paras tulla joesta ylös ja hoitaa homma(t) seuraavaa vuoroa odotellessa. Lauri kertoi myös kurssin tavoitteista. Ensisijainen tavoite oli esitellä Ylä-Tenon kalastuspaikkoja ja lisäksi kertoa tärkeimmät montut, kivet ym. ottipaikat. Tässä vaiheessa osa porukkaa alkoi jo kärsimättömästi odottaa varsinaista kalastuksen aloitusta. Maanantai-illan kalastuspaikka oli Fierran joki, joka on vain n. 10km Karikasniemestä Utsjoen suuntaan. Aloituspaikkana se oli hyvä. Kaikki pääsivät testaamaan kalavehkeensä ja ylipäätään varmistamaan, että homma toimii. Mikä tärkeintä, jos jotain olisi jäänyt kämpille, paikka ei olisi ollut liian kaukana. Ensimmäisenä päivänä oli lisäksi hyvä viritellä heitto kuntoon.
Tiistaina, ravitsevan aamiaisen jälkeen, porukka otti suunnan Dalvadakseen. Lauri oli järjestänyt parkkipaikat mahdollisimman läheltä jokea. Vaikka tie Karigasniemen ja Utsjoen välillä seuraileekin jokea, on silti vaikea löytää kalapaikkoja, jos niitä ei ennalta tiedä. Lisäksi on tärkeää tietää mihin autonsa voi jättää, jotta paikallisten kanssa ei tule sanomista. Joka tapauksessa, Dalvadas oli upea paikka. Kalastettavaa aluetta oli paljon. Varsinaisen poolin yläpuolella oli ns. sakkorinki, joka nimenä ei anna oikeaa kuvaa paikasta. Lauri kuvaili ottipaikat hyvin tarkkaan, pääuoman ja montut. Porukka aloitti järjestyksessä Jussi Liinamaa ensimmäisenä, kuten jokaisessa muussakin paikassa viikon aikana. Puolenpäivän jälkeen, lämpötila alkoi olla kuin pätsissä. Joen penkereellä olevat kivet olivat auringon paisteessa paahtuneet kuumiksi. Ilma väreili kuumuutta ja aurinko paistoi kuin Karibialla pilvettömältä taivaalta. Kesän lämpöennätys lyötiin Utsjoella, 30 astetta. Kesälomasäänä se oli hyvä, mutta entä kalastuksen kannalta. Kuumuus ainakin kuormitti kalastajia. Kirkas auringonpaiste ja alhaalla oleva vesi teki vähätkin nousseet kalat aroiksi. Odotukset olivat kuitenkin korkealla. Dalvadas on yksi Ylä-Tenon suosituimpia paikkoja. Puolenpäivän tienoilla Leifillä vapa notkahti ja kala oli kiinni. Se otti heti joen mutkan jälkeen virran reunasta. Rauhallisesti Leif väsytteli titin ja otti sen hallitusti ylös. Hyvä Leif, kurssi alkoi lupaavasti. Toinenkin titti oli samassa paikassa kiinni, mutta kala pääsi. Samaan aikaan paikallinen kalastaja Norjan puolella osoitti paikallistuntemuksen edut ja väsytteli lohijalan meidän siinä katsellessamme. Illalla Pekka (R) paistoi perinteiseen tapaan lättyjä. Tänävuonna aikaisemmin kurssilla olleet huolehtivat, että mansikkahilloa oli riittävästi. Lätyt maistuivat todella hyviltä. Lisäksi saunottiin, kerrattiin päivän tapahtumat, sidottiin perhoja ja rasvattiin auringon polttamat nenät, korvat ja käsivarret.
Keskiviikko päivä oli kalastuksen osalta lepopäivä. Aamulla kokoonnuttiin Laurin johdolla sitomaan perhoja. Ensimmäiseksi tehtiin High Greenlander, jälkipolttoa unohtamatta. Teemana olivat kirkkaan kelin perhot. Iltapäivä huilattiin ja osa porukasta sitoi lisää perhoja. Illalla lähdettiin seitsemän jälkeen Outakoskelle. Veden vähyydestä johtuen paikka oli pettymys. Illan aikana ei ollut tapahtumia. ”Viidakkorumpu”, eli Laurin kännykkä pirisi ja kertoi uutisia. Outakoski oli ollut kitsas aikaisempinakin päivinä. Ala-Tenolta sentään oli jotain saatukin.
Torstaina kurssi suunnisti kohti Tsulloveita. Nyt huomattiin, että veden vähyydestä on jotain hyötyäkin. Pääsimme helposti kahlaamalla perille. Toinen hyvä puoli oli, että montut ym. ottipaikat oli helpompi paikantaa. Helle jatkuivat totuttuun tapaan. Rinki istui taas auringon räkityksessä ja juotavaa kului. Tsulloveihin päästyämme, tapasimme isän ja n. 11-vuotiaan pojan. He olivat Laurin tuttuja. Isä ja poika olivat kalastaneet aikaisesta ammusta alkaen. Poika oli väsytellyt rannalle viisikiloisen lohijalan, jota me ihailimme. Päivän ainoa mainittava tapahtuma kurssilaisten keskuudessa oli Pekan (R) väsyttelemä titti, joka harmittavasti pääsi karkuun. Muilla kurssilaisilla oli muutama tärppi, vai pitäisikö sanoa, epävarma otti, tai jotain sinne päin. Viidakkorumpu taas pirisi ja kertoi, että Dalvadaksesta oli saatu kalaa.
Perjantaiaamuna monipuolisen ja tukevan aamiaisen jälkeen kokoonnuttiin jälleen sitomaan perhoja. Teemalla hämärän kelin perhot, sillä perjantaille oli luvattu pilvistä. Pilviä ja sumua nousikin iltapäivällä. Kurssi lähti Inarinjokea ylös, suuntana Sammalniva. Matkalla pysähdyttiin useaan otteeseen ja Lauri kuvaili kalastuspoolit ja kahluureitit ”normaalilla” vedellä. Katsastimme mm. kuuluisan Rännin. Ränni olikin puhuttanut kalastajia paljon. Aamupalalla olimme kuulleet ns. ”rännispesialistilta”, että uoma on muuttanut paikkaansa. Niin Lauri myös meille sitä esitteli. Hän selitti miten virta oli aikaisemmin kulkenut. Lieneekö muutos johtunut vähäisestä vedestä vai oliko kevättulvat ja jäät muuttaneet uomaa. Mene ja tiedä.
Sammalnivaan päästyämme oli lämpötila tippunut alle kymmenen asteen. Ilma tuntui helteiden jälkeen tosi kylmältä. Sammalnivassa ei tainnut illan aikana olla kuin yksi karkuutus. Suurin osa porukasta lähti puolen yön tietämissä takaisin Karigasniemeen. Paikalle jäivät vielä yrittämään, Jari, Janne, Jussi ja allekirjoittanut. Siirryimme alempaan koskeen joka oli Sammalnivan laavulta vielä alaspäin. Yksi toisensa jälkeen laskimme lyhyttä koskea alas. Kello oli jo pitkälle ylipuolen yön ja yhtä jos toistakin väsytti. Jari se vaan jaksoi yrittää. Hän teki huolellista ja tarkkaa työtä. Niinhän siinä sitten kävi, että yhtäkkiä vapa oli kaarella ja kova huuto kiiri pitkin Norjan ja Suomen rantoja. Jari väsytteli rannalle 1,5kg meritaimenen. Saalis oli todella ns. työvoitto.
Lauantai ja sunnuntai olivat ns. vapaita päiviä. Kurssilaiset jakaantuivat pienempiin ryhmiin ja lähtivät aikaisemmin viikolla tutuiksi tulleisiin kohteisiin. Osa porukasta suunnisti Dalvadakseen ja osa Tsulloveihin. Illalla totesimme, että mitään mainittavaa ei kurssilaisille ollut tapahtunut, toisin kuin naapurimökin kuopiolaisporukalla. He olivat olleet Utsjoen koskella. Poikien kertoman mukaan siellä oli ollut hieman ruuhkaa, mutta kalaa oli myös saatu. Rinki kesti kuulemma nelisen tuntia. Yön kiihkeän kalastuksen huumassa etiketti oli unohtunut ja pientä nokkapokkaa oli sattunut sen verran, että erotuomariksi oli jouduttu kutsumaan virkavaltaa.
Kalastuksessa pysyäkseni, perhoja uitettiin vielä sunnuntaina ainakin Torvikoskessa ja Leirimontussa. Saaliina oli pari tärppiä. Siis tärppisopallekko jouduimme viimeisenäkin päivänä. Ei nyt sentään. Alussa totesin, että lohta oli tarjolla harva se päivä. Totta se olikin. Ensimmäisenä päivänä syötiin Leifin onkimaa lohta ja muina päivinä, kun emme kalastaneet, söimme Kalastajan Majatalon maukasta lohisoppaa. Kotiintuomisia oli vain Leifillä ja Jarilla. Lisäksi Janne lopetti lauantaina lohen pyytämisen iltapäivällä hyvissä ajoin ja vaihtoi harjuksen kalastukseen. Hänellä olikin komea pussillinen isoja harjuksia kotiin lähtiessään. Kymmenestä innokkaasta lohenkalastajasta suurin osa (80%) jäi siis pyyntimieheksi
Viime vuonna kurssilaiset saivat ihan kohtuullisesti kalaa. Tänä vuonna, kuten edellä käy ilmi, saalis oli todella vaatimaton. Eräänä syynä oli varmasti vesitilanne Tenolla. Tenon vesi on viimeksi ollut yhtä alhaalla vuonna 1961. Angelissa paikallinen poromies kertoi, että kuivaa oli ollut jo pitkään. Viimeksi oli kuulemma kunnolla satanut toukokuun alussa. Toinen syy löytynee korkeasta veden lämmöstä. Lohta kerta kaikkiaan nousi jokeen ja oli noussut poikkeuksellisen vähän. Alkoiko tilanne sitten kurssin jälkeen parantua, ainakin rovaniemeläisten kurssi, seuraavalla viikolla, oli selvästi antoisampi kuin meidän kurssi. En ole netistä tai muualtakaan tarkastellut Tenon saalistilastoja tai vertaillut aikaisempaan vuoteen, mutta jotenkin sellainen tunne jäi, että kurssi sattui helteistä ja veden mataluudesta johtuen heikkoon aikaan.
Kaiken kaikkiaan viikko oli kuitenkin antoisa. Lauri esitteli paikat hyvin tarkkaan. Saimme hyviä vinkkejä perhoista, niiden valinnasta ja sidonnasta. Iltaisin ja muina lepohetkinä väännettiin perhoja, neuvottiin kavereita ja lainattiin puuttuvia materiaaleja. Kurssille kannattaa ehdottomasti lähteä aloittelijan että kokeneemmankin. Yksi kurssin hieno piirre on se, että puskaradion kautta näyttäisi pitkin jokivartta liikkuvan tieto kurssilaisten kohteista, jolloin kalapaikoilla on hyvin tilaa. Ensikesän kurssi pitää hyvissä ajoin laittaa harkintaan. Jos lomat sattuvat sopivasti, on ensivuonnakin suunnistettava heinäkuun alussa Karikasniemeen. Kursin johtaja Pekka P alustavasti neuvotteli Kalastajan Majatalon kanssa ensivuoden majoituksesta. Hyvältä siis näyttää ensivuotta ajatellen. Lopuksi vielä kiitos kursin johtajalle Pekalle (P) ja kurssin vetäjälle Laurille.