Perhon historiasta osaa varmaan moni muukin kertoa, mutta kuten nimi kertoo, kyseessä on Kalkkisten Vaalea Tenolla käytettynä versiona. Tarkempaa tietoa löytyy mm. Perhokalastus-lehdestä 5/2000.
Itselleni perho on tuonut ennätyskalan eli kuuden kilon lohijalan Ylä-Tenolta. Koukkuna oli tuolloin no. 8 kolmihaara, muistaakseni Turrallin valmistetta (sellainen jossa koukun haarat sojottavat aavistuksen ulospäin). Sidonnaltaan perho on aavistuksen hankala, ainakin pienehköön ja lyhytvartiseen kolmihaarakoukkuun tehtynä ja jos runkohäkilä halutaan tehdä oikeaoppisesti.
Siipeä sidottaessa vanha ohje on paikallaan, eli otetaan hyvin pieni määrä karvaa ja siitä vielä puolet pois. Oravankarvaa käytettäessä tämä hoituu itsestään, sillä itselleni kävi niin, että perhoa siiman päähän sidottaessa suurin osa siivestä jäi sormien väliin. Hyvin tuntui silti tällä kertaa kelpaavan, mutta kannattanee silti kääntää siipi, tai käyttää apuna jotakin lakkaa vahvempaa ainetta.
Tenon Kalkkinen
Koukku: #6-10 kolmihaara
Pyrstö: Mallard
Perä: Soikea kulta
Runko: 2/3 keltainen silkki, 1/3 vaaleanvihreä silkki
Runkohäkilä: Ruskea kukko puolitettuna (alkaen kolmannesta kierteestä)
Kierre: Soikea kulta
Häkilä: Oliivi kukko
Siipi: Kotimainen orava